Oma matkani Melodiamiin
Muistan, kuinka törmäsin Melodiamiin ensimmäistä kertaa teini-iässä, jolloin isosiskoni lauloi kuorossa. Katsoin silloin kuoron nuotteja ja mietin niitä lauluja. Tämä olisi sellaista, mitä haluaisin joskus laulaa. Kynttilä suitsevainen, Ah autuasten maassa, Saunavihdat, Haassamme ja monia muita lauluja. Pidin lauluista, mutta äänenmurrokseni oli siinä vaiheessa etten viitsinyt niitä laulaa, vaan soittelin niitä itsekseni.
Kului vuosia eteenpäin. Kokemusta kuorolaulusta oli jo jonkun verran kertynyt, ja olin itse pyrkimässä Melodiamiin. Myllysen Johan oli päättänyt ilmeisesti lisätä vähän kaasua, koska hän piti hakijoille erilliset koelaulut. Lievästi epävarmana tenorina kävin koelauluissa ja suureksi ihmeeksi pääsin mukaan kuoroon. Olen tästä Johanille edelleen kiitollinen, sillä se on vaikuttanut merkittävästi myös siihen, että olen kuorossa tällä hetkellä sillä paikalla kuin olen.
Johtajan paikalla
Hypätään omista koelauluista pari vuotta eteenpäin. Olin keskustellut Sorannan Juhan kanssa Melodiamin tulevaisuudesta, koska halusin takaisin Melodiamiin laulamaan varusmiespalveluksen jälkeen. Melodiam oli kuitenkin johtajaa vailla. Kiitos Sipilän Erkan ja Tynin Jaakon kanssa käydyn keskustelun ja kyseisten herrojen kannustusten jälkeen, lupauduin johtamaan Melodiamia, jos Juha on mukana laittamassa toimintaa käyntiin, sekä auttamassa johtamisessa ja itse myös johtamassa. Näillä eväillä aloimme suunnitella kuorokautta, jota varjosti jo toista vuotta jylläävä koronavirus.
Täytyy sanoa, että ilman Juhan apua en olisi selvinnyt edes koelauluista. Hakijoita oli kaiken kaikkiaan 76, joista lähes jokainen olisi voinut olla osa tulevaa Melodiamin kokoonpanoa. Vanhoja kuorolaisia Melodiamiin jäi vain 12, mikä aluksi tuntui kasvattavan paineitani huomattavasti. Olin turvannut siihen, että minulle jäisi iso osa vanhoista “konkareista”, jolloin kuoroa ei tarvitsi aivan uusiksi laittaa. Vanhojen kuorolaisten ratkaisuun ei tosin auttanut kuin tyytyä ja lähteä rakentamaan laulajiltaan ja soinniltaan uutta kuoroa. Onneksi pohja oli valmiiksi tehty.
Pienen miehen ensiaskeleet suurissa, Johanilta perityissä saappaissa, alkoivat kieltämättä haparoiden. Olin yliarvioinut itseni ja melkein heti kävi selväksi, että ohjelmistoa oli kevennettävä, jotta aikatauluissa pysyttäisiin. Myös korona löi oman leimansa harjoituksiin. Harjoittelimme lähes aina maskit naamalla ja jouduimme myös ottamaan koronapassin käyttöön, jotta saatoimme pitää harjoitukset ja konsertit normaalisti. Näistä ensiaskelista on kuljettu monta kilometriä esiintyen Karjasillan kirkossa, Oulun tuomiokirkossa ja Paavolan kirkossa. Milloin olemme laulaneet pyhäinpäivän lauluja, milloin isänmaallisia, milloin Adventtivesperiä ja milloin joululauluja. Jokaisesta ohjelmistosta on kieltämättä jäänyt omat lempilaulut. Tässä haluan nostaa erityisesti pyhäinpäivältä Tuomo Nikkolan “Karitsan ylistyksen” josta naisäänten soolosäkeistö jäi hyvin mieleen. Jos taivaassa kuulemme maailman kauneinta laulua, se on minun mielestäni hyvin lähellä sitä, miten meidän sopraanot ja altot lauloivat tuon säkeistön.
Olen erityisen kiitollinen koko kuorolle. Te olette olleet iso apu siinä, että olen johtajana kehittynyt sille tasolle, missä olen nyt. Uskon että saamme yhdessä kehittyä vieläkin taitavammaksi kuoroksi, kunhan harjoitukset taas alkavat. Teidän kanssanne olen saanut kokea monenlaisia tunteita ja hetkiä. On ollut niitä hetkiä, jolloin olen itsekseni miettinyt, että ei tästä nyt mitään tule. Kuitenkin olen jostain saanut virtaa tulla aina seuraaviin harjoituksiin ja täytyy sanoa, että kyllä kannatti. Loppukautta kohden koimme harjoituksissa huomattavasti enemmän onnistumisia, ja nauraminen ja hymy alkoi olla enemmän herkässä niin johtajalla kuin kuorolla. Kuorolaiset ja johtaja tutustuivat toisiinsa ja yhteishenki kasvoi loistavalle tasolle. Koin, että onnistuimme kauden aikana vahvistamaan kuorolaisten ja johtajan iloa laulaa ja saada sitä kautta aikaan hienoa musiikkia. Tästä on hyvä jatkaa kunhan rajoitukset sallivat.
Kiitos ja katse kohti tulevaa
Näin lopuksi haluan lausua muutaman kiitoksen sanan. Suurin kiitos Sorannan Juhalle avusta koko kauden aikana. Hänen apunsa niin kuoron johtamisessa kuin seurakunnan yhteysmiehenä on helpottanut monia asioita. Erityisesti hänen johtamansa Adventtivesper Karjasillan kirkossa on jäänyt positiivisesti mieleen. Haluan lausua kiitokset myös Melodiamin hallitukselle. Te olette olleet mukana miettimässä niin kuoropäiviä, konserttien toteutusta ja sekä kuoron viihtyvyyteen liittyviä asioita. Apunne on ollut tärkeä niin kuoron toiminnan kuin johtajan jaksamisen kannalta. Kiitokset myös Lumme Brassille. Olemme tehneet paljon yhteistyötä ja saimme pitää jo toisen mahtavan konsertin teidän kanssanne. Kiitos myös Myllysen Johanille näistä suurista saappaista, joihin tämä pieni mies sai astua. Näissä on ollut hyvä kasvaa, vaikka saappaat ovat kasvun jälkeenkin ainakin numeron pari vielä liian suuret.
Tällä hetkellä rajoitukset estävät viikottaisen harjoittelun, mutta katson silti Melodiamin kevätkautta toiveikkain silmin. Odotamme innolla, että pääsisimme takaisin harjoittelun pariin. Olemme saaneet kuoroon mukaan uusia ja innokkaita laulajia ja olisi myös heidän kannaltaan sääli, jos emme pääsisi laulamaan koko keväänä ollenkaan. Olemme suunnitelleet kiitos-aiheista sävelhartautta ja kahta kevät-aiheista konserttia. Jää nähtäväksi, saammeko pitää nämä kaikki vai joudummeko muuttamaan suunnitelmamme.
Johtaja Ossi Kaikkonen