Ammoisina aikoina eli noin kaksi ja puoli vuotta sitten mulle tuli rekrytointiviesti Melodiam-nimisestä kuorosta. Mua houkuteltiin alottamaan kuoron sopraanoriveissä niin, että ehtisin just joulukonserttiin mukaan. Kuoron puikoissa oli ennestään tutut johtajat Johan Myllynen ja Altti Inkeroinen. Suunnilleen sekunnin ajan pyöriteltyäni ajatusta vastasin myöntävästi tähän kaukaa tulleeseen kutsusäveleen – ja sille tielle jäin.
Mun ekan vuoden aikana kuoron osallistujalista oli lähes kokonaan eri maata mitä nyt. Pyörittiin sillosen Melodiamin kanssa pääosin Karjasillalla, mutta erityisesti mieleen on jäänyt yksi aluevaltaus Pihtiputaalle. Kevään ajan konserttiin otettiin ensin vauhtia Karjasillalta ja porhallettiin Pihtiputaalle viikonlopuksi nauttimaan musiikista ja toistemme seurasta. Seuraavan vuoden ajaksi Johan ja Altti päätti maastoutua armeijan nimissä Suomen metsiin ja Aaron lupasi ottaa meijät haltuunsa. Kokoonpano ja harjotuskirkko muuttu, mutta hyvä meininki ei. Saatiin laulaa esimerkiksi ihan mielettömän upeita ruotsinkielisiä psalmeja. Aaron luotsasi Melodiam-veneen läpi kaikenlaisten sääilmiöiden aina ukkosesta auringonpaisteeseen. Suuri kiitos Arskalle.
Viime syksyn alkuun Johan ja Aaron vaihto paikkoja, ja oli Aaronin vuoro lähtä valtion hernekeitolle. Johan oli ottanu pääsykokeet osaksi Melodiamiin liittymistä. Käytyäni läpi koko tunteiden kirjon, jännittettyäni niin että melkein pyörryin ja vuodatettuani hieman pelon kyyneliä (en oikeesti), sain raakuttua Johanille ilmeisesti jotain mukiinmenevää. Näin olin taas osa Melodiamin remmiä. Viimesen lukuvuoden ajan Melodiam on sitonu meidät yhteen niin kuin maamies pellolla lyhteen.Tämän vuoden Melodiam-urani huippuhetkiä oli Lumme Brass -vaskiyhtyeen kanssa toteutettu joulukonsertti. Oon saanu vuoden aikana nauttia yhteisen musiikin tuomasta euforiasta. Mun arki täyttyi hienoista ja taitavista ihmisistä. Kaikki meijän kuoron laulajat ja musiikillisten yhteistöiden kautta tulleet ihmiset ammensi muhun intoa ja riemua.
Nyt, kun mun on aika hyvästellä tämä kylmän pohjoisen musiikillinen valonlähde, niin meinaa tulla pala kurkkuun. Laitoin kuulokkeihin kuulumaan Melodiamin tän kevään soittolistan, ja nyt mulla loppu kaikki sanat. Meillä olis ollu ohjelmistossa niin kaunista ja haastavaa laulettavaa, mutta maailma mullistu pahimmoilleen just ennen konsertteja. Onneksi saatiin sentään harjotella näitä yhdessä. Melodiam on ollu mulle viikosta toiseen torstainen onni, ja oon monet kerrat harmitellu jo perjantaina, ettei oo Melodiamin harkkoja ku vasta viikon päästä. Nyt yritän niiskuttaa suurimmat kiitokseni. Kiitos Johan siitä valtavasta panostuksesta, minkä oot meijän eteen antanu. Kiitos meijän hallitus, että ootte tehny ulospäin näkymätöntä mutta lievästi sanottuna tärkeää työtä. Koko kuoro ansaitsee ehdottomasti myös valtavat kiitokset. Kiitokset kuuluu myös meijän kuoron ulkopuolisille upeille soittajille, jotka ootte tullu tarpeen tullen völjyyn! Ootte mahtavia.
Lähen huomenna viettämään työntäyteistä kesälomaa Helsinkiin ja maalaamaan itteni iloisen värikkääksi seinän sijaan, mutta lupaan että muistelen Melodiamia, kun kaipaan onnen ja haikeuden tunnetta. Yritän tähdätä siihen, että pääsisin joskus nauttimaan Melodiamista yleisön joukkoon. Kiitos vielä kerran kaikille antoisista ja rikastuttavista yhteisistä hetkistä. Halataan tai kätellään kun tavataan, jos sillon jo saa.
Rakkaudella, Helka